Wien kolmessa päivässä

Designlovers 

Pistäydyin Wienissä. Lyhyen reissun missiona oli pari keikkaa ja optimaalista viihtyvyyttä, jonka lisäksi ehdimme loistavasti myös kaupungille, museoihin ja jopa kirkkoon. Taiteen saralta näinkin kaiken toivomani eli Hundertwasseria, Egon Schieleä ja Klimtiä, joita kaikkia olen diggaillut jo nuoresta. 

Hundertwasserhaus

Lauantaina aamupäivästä kaupunkiin saavuttuamme suuntasimme ensimmäisenä Nashchmarktin markkina-alueelle, joka sijaitsee Innere Stadtin vieressä Mariahilfer Strassin alkupäässä. Pitkä ja kapea tori on kirpparipöytien ohessa kuuluisa kahviloista ja ruokapaikoistaan. Tori käy päiväkävelypaikaksi tai aarteenetsintään. Mukaan voi hyvinkin lähteä pölyn peittämän vanhan kynttiläkruunu, josta pesun jälkeen kuoriutuu esiin varsinainen kaunotar. Parit värikkäät retrovalaisimet bongasin myös, joita tällä kertaa tyydyin vain ihailemaan. Valaisimia kannattaa etsiä myös monista kaupungin huutokaupoista sekä vintageliikkeistä. Puolet torista on varattu ruualle, ja erilaiset tapakset, hedelmät ja laaja kasvisten kirjo saa huokailemaan ihastuksesta. Lasi viiniä ja tapaslautanen eteen onneksi hillitsee himoa. 

Wien on kiva, siisti ja tyylikäs kaupunki. Reissun yksi päämäärä oli tutustua pienten designkauppojen ja vintageliikkeiden kehtoon, eli Neubaun alueeseen, jonka parhaita shoppailukatuja ovat Kirchengasse, Neubaugasse ja Lindengasse. Valitettavasti päivä alkoi jo kääntyä iltapäivään päästessämme kaupunginosaa, ja moni liikkeistä oli sulkenut jo ovensa. Onneksi kuitenkin ehdin nähdä Die Sellerie-liikkeen, johon tyylikkääseen trenssiin sonnustautunut muotoilija minut vetäisi vastustamattomalla hymyllään sisälle. 

Die Sellerie 

Muutamia huomioita tein kaupungilla liikkuessani myös valosta liittyen esimerkiksi Stephansdomiin eli Pyhän Tapanin katedraaliin, jonka korkein torni kohoaa 137 metrin korkeuteen. Goottilaiseen tyyliin kirkossa on värilasi-ikkunat, jotka remontin takia on nyt peitetty värikalvoilla. Komeiden kynttiläkruunujen lisäksi kirkon nykyinen yleisvalaistus on toteutettu monikymmen metrisissä johdoissa riippuvilla led-spoteilla. Kiinnostavaa olisi tietää, onko kynttiläkruunutkin muutettu ledeille, ja kuinka niitä huolletaan puhumattakaan vuosisatojen kuluessa kirkossa olleista muista valaistustavoista. Ennen lediä kirkon vahtimestarilla lieneekin ollut lampuissa vaihtamista, kun hehkulamput kestivät aina hetken vain. 

Kuten sanottua, parhaat kuvat designliikkeiden valaistusvalikoimasta jäivät tällä kertaa saamatta, mutta jos joku tunnistaa tuon erään (auton pahasti häiritsemän) ikkunassa olevan hauskan ja etäisesti tutun näköisen puuvalaisimen, kertokoon sen suunnittelijan, jookos. Ja loppuun täydet kaksi tähteä Wienille ja wieniläisille.