sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Neanderthalista valoa

Kuparisessa Chipperfield w 102 valaisimessa on jotain hyvin retroa johtuen materiaalivalinnoista. Tutkiessa lampun valmistajan sivuja, mennään kuitenkin paljon enemmänkin ajassa taaksepäin. Valaisimen on suunnitellut arkkitehti David Chipperfield ruotsalaiselle Wästbergille. Wästbergin manfesti on kiinnostavaa luettavaa, sillä yritys haluaa valmistaa ”Lamps for Neanderthal Man”. Neanderthalin ihminen osasi käsitellä tulta, ja käyttää sitä hyväkseen myös kohentaakseen asumisoloja ja turvallisuutta. Oleskelu valossa havaittiinkin pian huomattavasti miellyttävämmäksi pimeyteen verrattuna. Sähkövalon keksimisen jälkeen neanderthalilaiset opit miellyttävästä valaistuksesta joutuivat romukoppaan, ja etenkin alkuun resursseja käytettiin jakamalla valoa epätasaisesti. Valoa oli liikaa tai ei lainkaan. 


Timangisti täysin nappiin määritellyn manifestin mukaan valoa pitää saada sinne missä sitä tarvitaan, ja sopivissa määrissä. Alivalaiseminen on yhtä huono kuin ylivalaiseminen, joka häikäisee ja saa meidät tuntemaan olomme epämiellyttäväksi. Sopiva määrä valoa pitää toiminnot käynnissä, on ekologista, energiatehokasta ja esteettistä. 


W 102 valaisinta saa jalka- ja pöytälamppuna. Valonlähteenä on himmennettävä led. 








Pakko olla taidetta.

Kanniskelin yksi päivä Clas Ohlssonilta hankkimaani tulialustaa Hämeenkadulla kohti bussipysäkkiä. Siinä kävellessä mieleen tuli, että etenkin suurkaupungeissa olen nähnyt ihmisten useinkin kanniskelevan tai kuljettava huonekaluja ynnä muita sisustuskamoja pitkin katuja jalan tai polkupyörällä. Huomiota herättävää se on siksi, että meikäläisillähän yhtään kookkaampi tavara pyritään kuljettamaan autolla. Tässä kuvassa huomio osui ensin lamppuun, ja sitten taustalla olevaan hahmoon. Tämän on pakko olla taidetta?