Eräs keskustelu valosta

Tutustuin Paloniemen Ilkkaan 1990-luvun alussa Ismo Alangon keikalla Jyväskylän Ilokivessä. Ilkka teki esitykseen tuolloin valoja ja kiersi bändin mukana. 

Myöhään eilen illalla bloggasin Lampun paikassa kesäasunnosta, jonka otsikoin "Ja valaistus tietysti talon tyyliin". Maanantaina hieman aamuäreää (omin sanoin) valosuunnittelija / teatterikonsulttia otsikointi tökkäsi silmään, ja hän näpäytti minua kommentilla "Äh, miksi taas puhutaan valaistuksesta, vaikka pitäisi puhua lampuista kodin esineinä?" 

Vastasin seuraavasti: "Valaistukseen kuuluu luonnonvalo, valaisimet (verkkovirta ja akku) sekä erilaiset häikäisyä estävät tuotteet. Ja lisäksi itse yritän puhua termillä lamppu valonlähteestä, en valaisimesta."

I.P. Määritellääns valoa. Valaistus muodostuu myös edellä mainittujen lisäksi heijastavista pinnoista ja väliaineista. Väliaineita on kolmea perustyyppiä, nesteet, kaasut ja kiinteät väliaineet. Valoa muokkaavat esimerkiksi ikkunaverhot ja läpikuultavat varjostimet. Nämä ja edellä mainitut asiat määrittävät valon olemuksen huonetilassa.

Esimerkissä puhutaan valaistuksesta osana talon tyyliä. Millä tavoin näissä kuvissa on luonnonvalo otettu osaksi tyyliä? Eikö tyyli tarkoita tässä pikemminkin valaisimien tyyliä ja niiden suhdetta huonetilaan ja sisustukseen yleensä? 

Tästä alkoi keskustelu, joka jatkui FB:n chatissä ja jonka editoin tänne. Ilkka on hyvä tyyppi, ja oli ihan oikeassa. Oivalsin tämänaamuisen pohjalta taas valosta ja sen olemuksesta enemmän. Sain myös valaistusoppaaseen yhden oleellisen teeman lisää, joka on (luonnon)valon muuntelu ja sen määrän säätäminen erilaisilla väliaineilla. Verhokin on väliaine. Innostun kun törmään uuteen termiin! Tässä aamuinen juttutuokio. 

I.P. Sori, mä nyt vähän räyhään tuolla lamppupalstalla. Periaatteessa yritän vaan auttaa. 


A.K. Hienoa. Jatka vaan, sillä kaikki oikea tieto ja kyseenalaistaminen myös on tarpeen.

I.P. Teet hienoa työtä tällä blogilla. Peace.


A.K. Perustin blogin hieman verrytelläkseni työn alla olevaa STEKin opasta varten, joka käsittelee kodin valaistusta. Kun kommentoit noita juttuja, niin perustele niitä hieman. Asia aukeaa kaikille paremmin.

I.P. Joo, niin pitäisi. Tämä on vain tällaista perusmaanantai-ärtymystä suhteessa sissari - ja arkkitehtimaailman käsitteisiin valosta. Onkohan se niin, että valo tarkoittaa luonnonvaloa ja valaistus keinovaloa arkkitehtuurissa? Määrittelyjä voisi avata, niin ei tulisi näitä ylilyöntejä. 


A.K. Hyvä idea tuo määrittely. Minusta valaistus on jotain mitä ihminen on sormeillut. Alun perin valohan tulee auringosta, onko se sitten oikeampaa valoa? Kiinnostaa kyllä nuo valon arkkitehtuurikäsitteetkin, sillä integroitu valaistus on tärkeä ja paljon käytetty osa sisustusta nykyään - vai mitä sä sillä tarkoitat?

I.P. Valo on laajempi käsite, se tarkoittaa niin luonnonvaloa kuin keinotekoistakin valoa. 

Siinä olen samaan mieltä, että valaistus on ihmisen räpläämää. Integroitu valaistus?

Tarkoitatko itse rakennukseen ja tilaan elimellisesti kytkettyä valaistusratkaisua?


A.K. Tarkoitan kiinteitä ratkaisuja, jotka tehdään jo rakennusvaiheessa ja joita ei voi siirtää.

I.P. Ok, juuri niin. Niitä toivoisi olevan enemmänkin. Pääsen kohta mun perusräyhä-aiheeseen 'arkkitehtuuri elää vain (98%) päivänvalossa'

A.K. ?


I.P. Mielestäni rakennuksen hämärän ajan identiteettiä aka julkisivuvalaistusta harvoin ajatellaan tarpeeksi. Tai no, oikeastaan tilanne on nyt hieman parantunut. Kannattaa katsoa kuvia arkkitehtuurista niin asia avautuu. 

A.K. Onneksi joo. Noita em. asioita tullaan käsittelemään siinä oppaassakin. Ja sitä mitä valaistaan eri tiloissa, ja millaista valoa missäkin tarvitaan. Valon laatua ja määrää jne. Tyhjäähän ei kannata valaista.

I.P. Oikein, kannattaa rajata. Nämä on vain näitä peruskeloja, joita on kertynyt vuosien mittaan plakkariin. Valo tarvitsee aina pinnan tai väliaineen puhjetakseen loistoonsa. Suosittelenkin lukemaan kirjan 'Varjojen Ylistys'. Kirjoittaja Junihiro Tanizaki on 1930-luvulla elänyt runoilija. Kirja herättää pohtimaan valollisen estetiikan kulttuurisidonnaisuuksia.

A.K. Kiitos vinkistä. Kerrotko mitä nuo väliaineet ovat kotona? Pinnat ymmärrän hyvin.  


I.P. Verhot ja varjostimet ovat erittäin tärkeitä väliaineita. Meillä länsimaissahan on sellainen käsitys laadukkaasta valosta, että siinä näkee hyvin, sitä on riittävästi ja se se on oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. VY:ssä kirjoittaja diggailee kovin hämyä, sitä kauneutta mikä on niissä viimeisissä valon häivähdyksissä ennen kuin se painuu mustaan.

A.K. Ihailin itse aamulla sairasvuoteelta (flunssa) makkarin valaistusta. Aurinko (epäsuora) tuli suljettujen sälekaihtimien läpi ja valaisi koko huoneen tasaisesti häikäisemättä.

I.P. Nuo ovat hienoja kokemuksia. Myös ns. valoverhot on aivan kuningaskeksintö näin keväällä.

A.K. 1930 -luvun näkökulma valoon on eittämättä kiinnostava. Kuten sekin, että Suomessa ei ollut sähkövaloa vielä 1980-luvullakaan kaikkialla. Olen itse jättänyt valoverhot muuten käytöstä nyt, ja herännyt valoon. Illalla kun malttaa mennä ajoissa nukkumaan, on sarastus oiva herätyskello. Ei tosin takuuvarma.

I.P. Sähkövalon kirkkaus, räikeys ja julkeus vs. tulen, luonnonvalon matkaan kohti pimeyttä läpi ikkunoiden, verhojen, shojien (riisipaperiseinät). Näin keväisin on todella hienoa herätä aikaisin.

--------------